lauantai 12. toukokuuta 2018

Keskeneräisyydestä


Mulla oli lasten leikki-ikäaikaan mielessä sellainen käsitys, että jos tänään teen enemmän, huomenna tarvitsee tehdä vähemmän, ja mulla on ehkä aikaa levätä. En ymmärtänyt, että sitä levollista huomista ei koskaan tullut, aina tuli uusia tekemisiä. En ymmärtänyt, että se lepo olisi pitänyt ottaa siinä hetkessä, antaa hommien vain olla. Enkä ymmärtänyt sitäkään, miten vara-akuilla jo kävin. 
En osannut levätä.
Toisinaan kyllä muka rentouduin, mutta lepäsikö pääni oikeasti? Eipä levännyt. Kovalevy oli jatkuvasti täynnä seuraavaa hommaa ja mielessä askarteltavaa asiaa ja huolta, enkä osannut nollata sitä. En keskittyä aidosti yhteen asiaan kerrallaan.
Siinä ajauduin sitten aika nopeasti suorittamisen kierteeseen, jossa ilo himmenee. 
Aloin myös purkaa sitä vyyhtiä ihan väärästä päästä, esimerkiksi laitoin blogin pois (2013), aloin siis karsia juuri niitä asioita, joista saan iloa, jotta voisin suorittaa enemmän. Ei hyvä!
Aika kauan aikaa meni painiessa sen kanssa, kunnes lopulta ymmärsin, mistä on kyse ja miten sitä asiaa lähdetään korjaamaan.


Todella pikkuhiljaa aloin valaistumaan siihen tosiseikkaan, että elämä on aina kesken. Olen sitä itse, ja kaikki ympärilläni myös. On pitänyt oppia hyväksymään se, että vaikka tekisin hommia pää punaisena yötä myöten, niin aina tulee uusia tehtäviä, ei ne vaan lopu tekemällä. Että välillä on todella paljon parempi idea painella nukkumaan ajoissa, vaikka kuinka olisi sata juttua edessä, ja jatkaa virkeällä päällä seuraavana päivänä. Paljon parempi tehdä joskus vähän sinnepäin, kuin uuvuttaa itsensä joka kohdassa täydellisyyteen pyrkivällä suorituksella.

Sairastaminen viime vuonna oli myös loistava opettaja, kun niin montaa asiaa ei pystynyt tekemään. Se opetti paljon armollisuudesta itseä ja muita kohtaan. Sen, että elämää ei ole mitään järkeä suorittaa kireä vanne pään ympärillä hirveällä hopulla ja sydän jyskyen, kun voi valita toisin. Nykyisin haluan tehdä valintoja, jotta voin välttyä kiireeltä ja stressiltä niin pitkälle kuin itse voin päättää. Kiire voi joskus olla vain omassa päässäkin, usein siinä kohtaa, kun on mennyt vähän liian lujaa vähän liian kauan. Voi olla pelottavaa jättää kalenteriin tyhjää tilaa ja joutua vastatusten oman mielensä kanssa.


Mitä voisi tehdä sen eteen, että lakkaisi juoksemasta päättömästi stressierkkinä vain saadakseen täydellisesti valmista ehkä pikkuiseksi hetkeksi, jos siksikään? Että elämä ei olisi ankeiden velvoitteiden täyttämää tarpomista ja loputonta tulipalojen sammuttelua?

♥ Priorisoi
Mikä on sinulle ihan oikeasti tosi tärkeää? Perhe, läheiset, koti, vapaaehtoistyö, tavoitteet? Tähän kun lisätään vielä tarpeeksi nukkuminen, liikkuminen ja hyvin syöminen, niin paletti pysyy jo aika hyvin kasassa, ja jaksaa painia taas paremmin seuraavan haasteen edessä. 
   
     ♥ Laske rimaa
Tämä on tärkeä juttu. Oikeasti, välillä on todella okei tehdä vähemmän, tai mennä sieltä, missä aitaakaan ei enää ole. Kuka on asettanut sen riman niin korkealle, ja miksi? Miksi joku asia on tehtävä juuri näin tai tehtävä ollenkaan? Jos se ei motivoi ja tsemppaa vaan aihettaa pelkkää ahdistusta, se ei ole sen arvoista. 

♥ Delegoi
Koti on koko perheen juttu ja kun kaikki tekee jotain niin kenellekään ei lankea liian suurta kakkua.
Joskus sekin helpottaa jo tosi paljon, kun pienten lasten kanssa joku tyhjää tiskarin, tai vie lapset ulos leikkimään, niin että voi itse vetää vaikka päikkärit tai keittää kupin kuumaa ja istua rauhassa. Kuunnella välillä hetken hiljaisuutta ja omia ajatuksiaan.
Ethän kanna töissä turhan raskasta kuormaa yksin?
Välillä on niin liian tottunut pärjäilemään yksin, ettei edes ymmärrä, että apuakin voisi olla tarjolla.

            ♥ Valitse taistelusi
Ihan jokaista lankaa ei vaan voi pitää käsissä samaan aikaan. Mitkä olisi ne omat tärkeimmät asiat, pitää niistä kiinni. Kaikki asiat eivät vaan mahdu täydelle huomiolle, ja silloin pitää päättää, mihin keskittyy. Keskittyä niihin, jotka on päättänyt nostaa elämässä tärkeysjärjestyksen tappiin. Antaa lopun olla.

         ♥ Yksinkertaista
Turhien asioiden hävittäminen kotoa, kalenterista, päästä ja rutiineista. Tarvitsenko kakkosautoa, jäsenyyksiä, tilauksia, osallistumisia, siivousrutiineja, opittuja malleja, kaikkia näitä itselleni luotuja velvoitteita. Saattaa säästyä aika kasa aikaa, vaivaa ja rahaakin siinä samalla, kun päästää irti turhasta.

    ♥ Elä hetkessä
Tämä on mun lempparini nykyään, ja tekee mielelle niin paljon hyvää. Keskittyä siihen, mitä on tekemässä, palautua olemassa olevaan hetkeen mahdollisimman monta kertaa päivässä. Sekin helpottaa stressin tunteen poistumista ihmeen paljon. Se helpottaa huomaamaan niitä kauniita, pieniä hetkiä, joita arki ja elämä on pullollaan, jos ei ole liian kiire havainnoidakseen niitä. Lapsen pientä maailman pehmeintä kättä, kirkkaanvihreitä pikku lehtiä auringon kirkastamassa koivussa, puolison lempeitä silmiä, ystävän ihanaa hymyä.


En olisi ikinä voinut uskoa, miten hyvältä elämä voi tuntua. Rauha, tyyneys ja ilo, joita etsin ihan kaikkialta muualta, kumpuaa nyt sieltä mistä pitääkin, eli sisältä. Joka päivä riemuitsen suhteellisesta terveydestä, mikä mahdollistaa tuotteliaisuuden hyvällä fiiliksellä. Rakastan sitä, että saan tehdä, kun se sujuu ilman stressiä ja kohtuutonta väsymistä. Jokaisena tällaisena päivänä olen järjettömän kiitollinen. Suuri suorittamisen painolasti on poistunut ja olo on vapaa ja keveämpi kuin koskaan.

Mitä upeinta aurinkoista ja lämmintä viikonloppua myös sinne, nautitaan tästä nyt!

perjantai 4. toukokuuta 2018

Toiveita toukokuulle


Voi, miten hyvää teki pari ylimääräistä vapaapäivää! Edellinen kuukausi tosiaan alkoi tuntua jo turnausväsymyksenä ja orastava kipeytyminenkin alkoi uhkaamaan. Se selättyi onneksi pikaiseen lepäilyllä ja nollailulla. Tästä oppineena taas höllätään vähän mopon vauhtia tälle kuulle. Toiveissa onkin rento toukokuu. Sellainen, että asiat etenee, kun mieli tekee tehdä, mutta letkeämmällä svengillä. Ei ihan niin tukka putkella, eikä ihan niin paljon. Vuosien paini on kalenterin kanssa käyty, mikä on sopivasti ja mikä liikaa. Tasapainoilu jatkuu, mutta se ilahduttaa, että kaasujalkaa on nykyään niin paljon helpompi höllätä sopivista kohdin.

 Nyt olen todella suuresti kiitollinen jokaisesta päivästä, jonka olen tänä vuonna saanut olla suht terveenä, ja niitä päiviä alkaa olemaan jo paljon. Haluan boostata hyvää oloa vielä terveellisillä valinnoilla, jotta keho jaksaisi toimia hyvin. Muistaa unen, levon, liikkumisen, hyvän ravinnon. Liikuntamotivaatio kyllä keulii, mutta se saa sen tehdäkin, sillä niin paljon hyvää mieltä se tuo.
Mieleisiä lajejakin niin monta, että aika loppuu kesken, ennen kuin into.
Uusin suuri ihastus on pyöräily, sillä sain veljeltäni todella mielettömän lahjan, kunnon polkupyörän, millä todellakin kelpaa huidella menemään pitkin maanteitä.

Jospa tässä kuussa saisimme olla terveinä, saisimme tehdä asioita, joita rakastetaan. Voisimme liikkua ja voida hyvin. Nauttia kevään puhkeamisesta luontoon ihan täysillä. Nauttia kaikista niistä arkipäivistä, jotka eteen on tulossa.
Se on lasten viimeinen koulukuukausikin, koulussa jo harjoitellaan lauluja kevätjuhlaan ja tytöt jo miettii, minkä mekon laittaa päälle. On se aina juhlava tunne, kun lastenkin vuoden uurastus on valmis ♥ Jotain pientä juhlistusta tarvitaan ehdottomasti.

Kaunista toukokuuta ♥

maanantai 30. huhtikuuta 2018

Huhtikuusta ja terassista


Huhtikuu on ollut pullollaan kaikkea ihanaa meininkiä. Ystäviä, sukulaisia, liikuntaa, arkitouhuja, varalapsia, pieniä juhlia, terassin tekoa ja paljon muuta. Kaikesta hulinasta voipuneena nämä pari päivää kotona vailla ohjelmaa tai aikatauluja tekevät nyt tosi hyvää. Keho ja mieli alkoivat oikeastaan vaatimaan nollausaikaa jo aika äänekkäästi. Tyttöjen kanssa haettiin äsken läheisestä pikku kirjastosta luettavaa, O lähti kalaan. Nyt on kotona raukea ja hiljainen tunnelma, kun uudet luettavat on taas nenien alla, vatsat lounaasta pullollaan. Niin paljon on itselläkin kiinnostavaa luettavaa kerääntynyt, että tässähän saa alkaa oikein urakoimaan, että saa tutustuttua kaikkiin, vaikka pino tuntuu kyllä vain kasvavan ajan mittaan.

Terassia O on pikkuhiljaa saanut etenemään hyvälle mallille. Vielä toki puuttuu oleellisia juttuja, päällimmäiset kaidelaudat, portaat ja seinään tarvitsisi puhkaista reikä, oven siihen jo iloksemme saimmekin. Suurin osa terassin tarvikkeista; tuleva ovi, kaidelaudat,  runkoa, lautoja, ruuveja ja pilareita, on pikkuhiljaa tässä kolmen vuoden aikana ylijäämänä saatu, joten rahallista panostusta terassiin ei ole laitettu paljoakaan. Se on edennyt samaan tapaan kuin suurin osa muustakin remontista tässä talossa, maltilla tarvikkeita odotellen ja  keräillen, jolloin säästyy todella paljon rahaa ja ekologinen puolikin kiittää. 

Hermot ovat venyneet tällä tahdilla ihan lehmänhermoiksi, mutta sitten kun etenee niin siitä kyllä iloitaan sitten täysillä. Odotan innolla sitä osuutta, kun saadaan terassille kulku ja tavarat paikalleen. Ruokapöytä, grilli ja pari lepolassea, mitkä kaikki jo odottelevat valmiina tontilla. Ehkä pikkuisen jotain somistustakin, kukkia, lyhtyjä ja vilttejä mietin. Ilmojen lämmetessä ja toivottavasti yhä kaunistuessa terassikuume nousee luultavasti vielä korkeammalle, joten jospa pian olisi saatu ovi paikalleen ulkoseinään. Luonto ainakin heräilee nyt aivan hurjaa tahtia kukkimaan ja vihertämään, niin ihanaa ♥ 

Ihan huippua toukokuun alkua sinulle!

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Viikonlopun päätteeksi


Ai että, sunnuntai! Entinen inhokkipäiväni, josta on pikkuhiljaa muotoutunut rento hyvänmielen päätös viikolle. Vähän jo mielessä siintelee seuraavan viikon kivat jutut, mutta toisaalta fiilis on just hyvä ihan näin. Päällä ne kaikkein rennoimmat ja kotoisimmat, aikaa olla rentoillen, funtsailla ja keräillä viikon ajatuksia kokoon, nollailla mieltä. Tupa on lapsia täysi, mutta kaikki ne ihanat touhulaiset huitelee pitkin pihoja ja piharakennusten majoja. Viimeksi tänään nousi kiitollisuus siitä, missä saadaan nyt asua, täällä rakkaalla pöndellä, rauhassa peltojen ja metsän laidalla. Mekastavien lasten, iltaan jatkuvien remppailujen ja kissojen kannalta hyvin helpottavaa asua paikassa, missä ei tarvitse huolehtia naapurisovun säilymisestä.

Kevätaurinko ja valoistuvat, pitkät päivät ovat tuoneet kyllä ihan mahdottoman paljon hyvää mieltä ja energiaa tänne, ja niitä on sitten innolla käytetty. Perjantaina lämpömittari näytti +21 astetta, me soitettiin musiikkia ja poltettiin nuotiolla tulia, lämmitettiin evästä. Tuli todellinen kesätunnelma, ja miten rennolta se tuntuukaan. Katkottiin oksia villiintyneistä, suurista pensaista, ja taas näkymät avartuivat pihassa lisää. Viikonlopun aikana talon kylkeen on myös muotoutunut vielä terassin alkua, ja se on ihan huikean kiva juttu. Todella kovin odotettu mukavuuslisä, johon odotellaan jo yhteisiä, kesäisiä hetkiä. Aaamuteetä auringon lämmittäessä kasvoja, iltapäivän aterioita porukalla, iltagrillailuja ystävien kanssa. Voi, kun saataisiin hyvä ja lämmin kesä!

Ihanaa tulevaa viikkoa!

maanantai 16. huhtikuuta 2018

Kevätmessufiilistelyt


Viime lauantai hupeni hyvissä tunnelmissa messukeskuksessa, kun ihasteltiin porukalla taas kaikkea näytillä olevaa. Nämä kevätmessut on vaan semmoinen varma kevätfiiliksen nostattaja ja niin paljon kivaa nähtävää, että oon iloinen kun taas päästiin.

Remppa- ja pihanlaittoinnostus sieltä aina nousee, mikä ei sinänsä ole huono juttu, sillä puuhaa täällä kyllä riittää. Onneksi ei kuitenkaan mitään kiljuvan huutavan pakollista, tai ehkä sekin on suhteellista ja oma silmä on vain tottunut :) Tällä kertaa en napannut kukkivia tai sipuleitakaan mukaan, kun haluan vielä rauhassa tehdä uusia perustuksia pikku kukkapenkkeihini ja miettiä, että mitä mihinkin. Perus jahkailija siis ilmoittautuu :D
Inspiraatiota löytyy kuitenkin nyt, jospa aloittaisi vaikka kaunistamalla pihaa haravanvarteen tarttumalla, sekin on ihan hyvä alku. Ja kuistin rappusilla ruukut on tyhjillään, niihin kaunista täytettä pian. Ihania pikku kevätjuttuja. 

Mukavaa viikkoa!