sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Päännollausta


Välillä tätä elämän pyöritystä pitää päästä tyhjentämään mielestä luonnon keskelle. 
Meillä on ollut yllättävän vilkas syksy, paljon kaikenlaista kivaa puuhaa ja menoa. 
Mutta välillä kaikkeen hyväänkin väsyy, niin iso kuin pienikin ihminen, ja tarvitaan metsää. 
Olen todella onnellinen, että  meillä rakastaa retkeilyä jokainen, varalapsemmekin lähtevät aina mielellään luontoon. On hienoa, miten lasten mielikuvitus lähtee aina lentoon inspiroivissa maisemissa, tänään oli mm. mukana keppihevosia ja satuhevosia maastolenkillä.

Rakkaimmat maisemat on niitä, joissa on vehreää havumetsää, ja jossain kohtaa rauhoittava järvi, joki tai lampi.. Vedellä on niin iso merkityksensä, mitä en osaa oikein selittääkään. Joku suuresti tyynnyttävä ja hyvää mieltä tuova vaikutuksensa sen kauneudella vain on. Tänään polku vei solisevan puron ohi, ja miten hyvältä se ääni kuulostikaan korvissa. 

Lempeää tulevaa viikkoa ♥

lauantai 11. marraskuuta 2017

Elma-messuilla


Tykätään koluta muutamat messut ja tapahtumat läpi vuodessa, ja nämä elmat olivat sellaiset kovin odotetut. Tänään oli tukilapsetkin menossa mukana ja käytiin kiertelemässä ja katselemassa eläimiä, ostettiin kasa huumavan tuoksuisia teelajeja (huominen menee kyllä ihan niitä lipitellessä), metrilakua ja kissoille sorruttiin messutarjouksesta raahaamaan vähän herkkuruokia. O voitti arvonnastakin sitten kasan niitä lisää, aika kiva! Tytötkin laittoivat viikkorahoja palamaan, ainakin koruja ja yksi keppihevonen lähti mukaan. 

Kissoja oli niin himmeä määrä lemmikkiosastolla, että takuuvarma kissakuume olisi sieltä tullut tuliaisina, ellei olisi onneksi ollut kotona jo odottelemassa ihanat karvapalleroiset. Muuten mietin, että olivatkohan messut tänä vuonna hieman suppeammat, kuin pari vuotta sitten, vaikka olihan siellä nytkin ihan reilusti nähtävää niihin reiluun kolmeen tuntiin, mitä siellä kierreltiin. 

Sen verran kivaa kuitenkin oli, että piti käydä jo vähän kurkkailemassa, mitä messuja on tulossa. Ainakin kevätmessut ja hevosmessut ensi keväälle houkuttelee. 
Elma-messut on vielä huomisen avoinna, jos ne jäi kiinnostamaan. 

perjantai 10. marraskuuta 2017

Kodin yksinkertaistamisesta


Olen halunnut pitkään kirjoittaa kodin raivaamisesta; ylimääräisten tavaroiden poistamisesta kodista, ja vain ja ainoastaan sellaisten jättämisestä, joista tulee tyytyväinen ja hyvä mieli, ja joita ehdottomasti käytännössä tarvitaan. Että kodissa ei olisi yhtään turhaa tavaraa, ei yhtään velvollisuudesta säästettyä, ei mitään, josta on kasvettu yli, ei mitään, mikä tuo huonoja muistoja tai jota on ahdistavasti liikaa jostain syystä. Ei kurjasti pursuilevia kaappeja, tai työtasoja, joille ei mahdu työskentelemään. Ei hyllyssä pölyyntyviä turhina pyöriviä esineitä, ei tavoitevaatteita edelliseltä vuosikymmeneltä.

Kirjoitusintoni tökkäsi oikeastaan siihen, että jokaisen koti on niin henkilökohtainen asia. Jokainen elää tavallaan, ja laittaa kotiaan omaan silmään mieleisekseen, mikä on tietysti pelkästään huippujuttu. Tulee lämmin tunne päästä vierailemaan kotiin, jota on laitettu rakkaudella, oli se sitten runsas tai niukemmin sisustettu. 
Viimeinen asia, mitä toivon, on se tunne, että arvostelisin jonkun kotia tai makua. Nyt en tarkoita yhtään minimalistisuutta tai asketismia, elleivät ne sitten ole juurikin sitä, mitä henkilö omalta kodiltaan toivoo. En tarkoita myöskään tiukkapipoisuutta tavaramäärien kanssa, koska jokaisella on juuri se oma määränsä esineitä ympärillään, mikä tuo iloa.
Tarkoitus ei ole myöskään tietenkään poistaa mitään itselleen tai perheenjäsenelle rakasta, vaikkei sillä käyttöarvoa olisikaan.


Mutta siitä ilosta haluaisin kirjoittaa. 
Siitä, että arki tuntuu niin helpolle. Väljälle, avaralle, sille, että on helppo hengittää ja olla. Niin nopea siivota, kun tavaroiden kuljetteluun ei pala hetkeä kauempaa aikaa. 
Se onnen tunne, kun jää paljon aikaa käytettäväksi ihan muihin asioihin. 
Se, ettei tarvitse kuluttaa koskaan kokonaista päivää kodin järjestykseen vieraiden tai edes juhlien edellä. 
Että tuntee olevansa jotenkin todella vapaa, monella tapaa.
Nautin perusjärjestyksestä kodissa, ja silloin kun sen luomiseen ei mene hetkeä kauempaa, se tunne on jotenkin vaan niin hykerryttävän hyvä. 


Yksi juttu on myös talouspuoli.
Vaikka nautinkin todella sisustamisesta, pesän rakentamisesta (varsinkin syksyn tullen!) ja kodin kotoisaksi tekemisestä, rahaa säästyy, kun ei tee harkitsemattomia hutiostoksia.
Kun on kerran nähnyt sen vaivan, että veivaa joka ikisen turhaksi käyneen tavaran; vaatteen, kodintekstiilin, kengän ja tuikkukynttilän mahdollisimman luontoa säästäen ulos talosta, ei halua enää koskaan nähdä sitä vaivaa. Se pistää harkitsemaan tosi tarkkaan, mitä haluaa kantaa kynnyksen yli sisään, koskien myös ruokatarvikkeita.

Olen tämän reilun parin vuoden aikana tehnyt karsimista hitaasti ja ajan kanssa. Ostettiin siis irtaimistoineen tämä vanha talo, ja vuosikymmenten kerrostumia täällä on reilusti, niitä vähennetään harkiten. Koskaan en ole ollut suuren tavaramäärän ystävä, mutta tavaraa kertyy vähän huomaamattakin, lapsilta jää pieneksi ja ystävät lahjoittaa tarpeettomiaan, ja myös maku voi muuttua pikkuhiljaa.


Kirpparilla olen myynyt nyt parina kertana yhteensä noin 200 tavaraa; vaatetta, keittiötavaraa, sisustusjuttuja, lehtiä, kirjoja, leluja sun muuta. Löytöeläintaloon on lähtenyt useampi kestokassillinen tekstiilejä. Tori.fissä on mennyt kaikki, mitä sinne on listattu, vanhoista hevoskärryistä autoon, työkaluihin, lastensänkyihin ja polkupyöriin, samoin keväällä lähti suuret nojatuolit raheineen. Viimeksi lähti pihasta meille tarpeeton lipputanko facebookin roskalava-ryhmän avulla. 
Hiirenkakalla vuorattuja ulkovarastojen asioita on kiikutettu isoon kasaan pihalle ja pistetty tuleen. Siinä on joku aika alkukantainen, hurjan hyvä tunne.


Erilaisia raivaus- ja järjestämisoppaita alkaa olla suomeksi jo jonkin verran, samoin netistä löytyy paljon aineistoa inspiraatioksi. Vaikkapa hakusanalla elämän yksinkertaistaminen. Sillä usein sillä on sellainen vaikutus; kun aloittaa kodistaan ja ympäristöstään, se voi laajeta muutenkin elämään, voi päästää irti monesta, minkä aika ei enää ole, tai mikä kuluttaa ja vie turhaan voimavaroja, talousvaroja tai aikaa. 

Suosittelen kyllä lämmöllä jonkinlaista tarkastelua niihin omiin tavaroihin, miksi niitä säilöö ja kantaa mukana, huoltaa, korjaa, kuljettaa paikasta toiseen ja siivoaa, järjestelee, pyyhkii pölyjä. Itsekin huomasin monia ihan hassuja tunnesiteitä, joita olin kutonut moniin esineisiin. Niitä kun sitten realistisesti tarkasteli useammalta kantilta, oppi huomaamaan, että ihan höpsöjä juttuja sitä on kanniskellut mukanaan vuodesta toiseen, ja sai vapauden päästää niistä irti.

Yksinkertainen koti (mitä se sitten kullekin merkitsee ♥) tuo vapaan ja selkeän mielen, ja niin paljon iloa arkeen joka päivä, että en enää suostuisi hautautumaan tavaravuorien alle.

Iloa myös sun viikonloppuun!

tiistai 7. marraskuuta 2017

Kissaelämää kotona


Tunnustan, etten aiemmin oikein kovin ymmärtänyt arvostaa tätä järjettömän ihanaa eläinlajia.
Kuitenkin kun muutettiin tähän isoon maalaistaloon ja tapeltiin talvi hiirien kanssa, jotka iloisesti hakivat herkut hiirenloukuista ja jatkoivat vipeltämistä metelöiden öisin keittiössä ja olkkarissa, alkoi ajatus kissasta muotoutumaan. Viimeinen niitti oli varmaan, kun kellarin portaikossa oli vieraillut Lapin reissumme aikaan rotta, hui kammotus. 
Ja mikäs siinä, isoon taloon kyllä mahtui, ja eläintä olimme kovin haaveilleetkin.
Ja aikalailla siinä kävi niin, että kissat sulatti mun ja koko perheen sydämen kertalaakilla. Kertakaikkiaan, mitä ihanuuksia!
Pehmoisista tassuttelijoista on täällä monenlaista iloa kaikille ja hyvin paljon hyötyä lisäksi, erittäin hyvä diili siis. 

Pian kaksi vuotta meillä on täällä kissoja tepastellut, eikä kyllä enää ilman pärjättäisi. Vaikka lomat välillä tuottaa päänvaivaa, toisinaan huoli on ollut kova terveysasioiden vuoksi ja siivottavaakin riittää, plussat keulii niin paljon yli pienen vaivan. Itseasiassa olin kuvitellut tulevani hulluksi kissankarvasta kaikkialla, mutta en erota sitä käytännössä paljon missään?? 
Ehkä en syynää niin tarkkaan, mutta en usko, että kissan omistajaksi paljastuisin vaatteidenkaan perusteella, kun nekään ei yleensä ole karvassa :) 

Elokuun alussa syntyneistä pennuista meille jäi nyt sitten kaksi kappaletta pieniä riehujia taloon. Nykyään ei enää valvota hiirien sekoilujen takia, vaan näiden vipeltäjien, mutta sata kertaa iloisempaa on herätä päälle pomppaavaan höppänäkattiin, kuin kuunnella kurjia lasahtavia loukkuja. 

Aivan mahtavia päivänpiristäjiä, aikuiset, rauhalliset ja viisaat karvapallomme, sekä pienet ja hömelöiset. 
Suosittelen eläinterapiaa lämmöllä, mikäli mahdollista ♥

tiistai 31. lokakuuta 2017

Luonnonrakastajan aamuja


Vielä tähän saakka en ole kertaakaan kyllästynyt tiirailemaan näitä näkymiä ikkunoista, maalaismaisemia, puita, metsiä, peltoja.
Ehkä luonto on sellainen, loputtomasti kiinnostava.

En välitä sääennusteista, heti ensimmäisenä haluan aamulla nähdä itse ikkunasta, miltä näyttää. Vaikka olisi vielä pimeääkin, tahdon nähdä, valaiseeko kuu, näkyykö niin ihana tähtitaivas tai kimmelteleekö aamun halla syksyisillä kasveilla. Liikkuuko jossain eläimiä tai lintuja vielä.
Tuleeko pian lisää lunta, tai aurinkoisia kirpakoita aamuja, niitä kauniita lempinäkymiä.
Usein käyn hengittelemässä hetken päätä herättelevää aamun raikkautta portailla, samalla miettien, miten paljon paketoin pienille koululaisilleni varustetta päälle.

Ja sitten on näitä hitaita, rauhallisia aamuja, kun pönttöuuniin syttyy tuli, kynttilänvalo tuo tunnelmaa keittiössä, on aamun ensimmäinen teemuki ja hiljaisuus. Auringonnousu puiden takana, kahdet villasukat päällekäin ja ajatukset paperilla.

Kaunista marraskuun alkua ♥

torstai 26. lokakuuta 2017

Lumitunnelmia


Voihan onnellisuuskohtaus! 
Ra-kas-tan talvea, ja yhtäkkiä se on ainakin hetken täällä!
Olen kovin haikaillut reissusta mieheni kotikonnuille Lappiin ensi lomille juurikin siksi, että pääsisin tuntemaan ja näkemään lumisia maisemia. Jotenkin ajattelin mustien edellisten talvien vuoksi, ettei tätä ihanuutta tulla täällä näkemään. 
Nyt rakastan kyllä jokaista hetkeä, kun tuo valkoisuus hohtaa ja valaisee. Tätä tunnelmaa, kun lunta sataa hiljalleen lisää. 
On hyvää musiikkia, höyryävä muki ja kynttilöiden liekki. 
Lempihetkiä.