maanantai 20. helmikuuta 2017

Yhtenä aamuna



Yhtenä aamuna, kun helmikuinen aurinko tulvii ikkunoista sisään ja saa aikaan onnen läikähdyksiä. 
Takassa rätisee tuli niin tutusti ja kotoisasti hehkuen pehmeää lämpöä.
Aamupalan rakastajan yksi päivän lempihetkistä käsillä, puurot, teet ja smoothiet valmiina herkutteluun.
Auringonsäteiden lämmössä lekottelevat karvapallot, säteiden valossa hehkuvat monensävyiset kukat.
Arkipäivän onni voisi olla vaikka juuri nyt tässä, näissä pienissä ohikiitävissä hetkissä.

perjantai 17. helmikuuta 2017

Sisustustrendeistä vanhassa talossa

Olen kiinnostuneena seuraillut itsessäni sellaista yllättävää seikkaa, että tietyt keväiset sisustustrendit houkuttelee tänä alkuvuotena yllättävän paljon. 
Sisustustyylejä seuraan eniten instagramista ja blogeista, jonkin verran myös Pinterestistä ja perinteisistä lehdistä.
Nautin kuvissa eniten rennoista sommitelmista, kodikkaista tunnelmista ja erilaisista tyyleistä, en niinkään tiiraile esineitä erikseen.


Vaikka toivon kodiltani ajattomuutta, enkä halua haksahtaa hetken huumaan muodissa, niin kuitenkin kotona jos missä pitää saada leikitellä, olla omannäköistä ja vaihteluakin innostuksen tullen.

Oma makukin muokkautuu ja muovautuu pikkuhiljaa. Siitä syystä olen jahkannut kohta kaksi vuotta tämän talon tapettivalintojen kanssa, kun haluaisin tehdä kestäviä ja pitkään miellyttäviä valintoja isoilla pinnoilla. Mua vaan edelleen miellyttää sen verran hurjasti molemmat ääripäät sisustuksessa (yksinkertaistettuna värit vs naturelli), että en oikein etene mihinkään suuntaan. Sen olen kyllä huomannut, että kun hiljaksiin etenee, niin vastaan osuu just niitä mieleisiä juttuja ja alkaa hahmottua, mitä mihinkin laitetaan. Eli lisää kärsivällisyyttä vaan minulle!
Sen jo tyylistäni tiedän, että pidän kovasti monenlaisista aidoista luonnonmateriaaleista. Puu, tiili, kivi, pellava. Rakastan kauniita, villejä ja värikkäitä kukkatapetteja. Pehmeyttä, luonnonkasveja, rentoutta ja kotoisuutta. Ei ankaria väripareja, ekä tavaroita luotisuorassa järjestyksessä.


Kalusteiden ja huonekalujen suhteen olen kyllä ihan antitrendi-intoinen. Paljon puhutaan siitä, miten samat muodikkaat tuolit, sohvapöydät ja piensisustusesineet menettävät hohtonsa, kun niistä saa yliannostuksen niin monessa eri blogissa. Toisaalta jokainen kuitenkin varmasti tai ainakin toivottavasti rakentaa sitä omaa kotiaan sydämellä, sellaiseksi että siellä on juuri asukkaan aivan ihanaa olla. Omassa turvasatamassa, oli sitten "blogivalaisinta" tai ei, omissa silmissä kauniissa ympäristössä.


Mun sydän hyppii vanhoista, jopa vähän rähjäisistä huonekaluista, tavaroista "väärissä" käyttötarkoituksissa, ja kaikenlaisen vanhan yhdistämisestä ihanan helppohoitoiseen suoralinjaiseen uuteen. Esimerkiksi iso selkeämuotoinen ruokapöytämme on ostettu moderniin taloon, jonka rakensimme, mutta minusta se sopii oikein hyvin myös tähän torppaan. Ja helppoudesta sata pistettä, vaikka jokin lankkupöytä olisi upean tunnelmallinen ja joku päivä keittiössä sellainen saattaakin könöttää, niin nyt nautin joka päivä siitä, miten helppo ja nopea tuo pöytä on pyyhkiä puhtaaksi.
En huoli enää kotiini mitään hankalaa, työlästä ja varjeltavaa.
Koriste-esineet (tuikut, kynttilät, lyhdyt..) vähenee vähä vähältä, kun huomaan, miten paljon inhoan pölyjen pyyhkimistä. Tietysti kevään ja valon lisääntyminenkin vaikuttaa siihen, että haluaa kodilta nyt raikkautta.

Riemastun siitä ajatuksesta, että meillä oleva tai tänne tuleva esine on nähnyt elämää ja että kun se on paikallaan, sitä ei tarvitse varoa millään lailla, vaan se sulautuu tähän lasten ja kissojen joskus aika riehakkaaseen meininkiin sovinnolla, avoimin sylin vastaanottamaan kaikki kolhut, hyppimiset ja painit. Samalla lailla myös silloin tällöin joku harkittu, ihan uusi pikku yksityiskohta ilahduttaa kovasti.

Musta on ihanaa päästä vierailemaan koteihin, jotka on reilusti asujiensa näköisiä, joissa näkyy persoonaa ja mieltymyksiä, ehkä harrastuksia, lempisävyjä ja historiaa, elettyä elämää, rosoa, valokuvia ja erilaisia vaiheita, kerroksellisuutta.
Sellaista toivon tänne meillekin ajan mittaan...

Kuvat lainattu

Mitä aion tämän kevään trendeistä napata omaan kotiin..

* Viherkasvit
Vihreä on trendiväri, vihreä on ihana ja viherkasvit tuo juuri sellaista rentoa kodikkuutta, josta kovasti tykkään. Kaktukset on in, mutta mä tahdon jotain tosi rönsyilevää. 

* Pehmeän murretut pastelliset sävyt
Joku jännittävä vaaleanpunaisen himotus päällään, erikoista minulle! Annoin sille periksi pikkuruisissa määrin, pari sohvatyynynpäällistä tilasin, ja hempeää Sarjaton-mukia aion kokeilla käteen ensi kerralla kauppaan päästessäni, josko siitä olisi uudeksi lempimukiksi. Jotain tekisi mieleni myös maalailla tänä keväänä, katsellaan, katsellaan.. Vaaleansininen kalkkimaali jo onkin odotellut valmiina viime syksystä lähtien.

* Punotut vaalean puun sävyiset korit
Kyllä kiitos nam! Vanhojen pärekorien rinnalla kestohimotus. Lelukoreiksi, lapasten kodiksi, viherkasvin kaveriksi, ihan mihin vain.

Trendit tulee ja menee, mutta ilahduttavaa on napata aina kulloisistakin tuulista ne omat lempparit, tai olla ottamatta ja odotella suosiolla seuraavaan aallonharjaan. Tai mennä ihan sillä omalla linjallaan mitään seurailematta :)
Ihaninta on, että kukin tekee sen tyylillään.

Lempeää viikonloppua!

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Talvimaisemissa


Tammikuisia kuvia, kun tehtiin Helmin kanssa pieni retki lähikukkulan lumisiin maisemiin. 

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Talven valossa kylpevä koti


Voi, miten helmikuinen aurinko on ihana!
Mulla alkaa pian kolmas kotiviikko kipeän sydämen kanssa, en ole täältä poistunut kuin pari pakollista kertaa todetakseni, että mitään asiaa ei vielä ole ulkomaailmaan, lintujen ruokkiminenkin kotipihalla oli liian villiä touhua pumpun mielestä. 
Hurja väsymys onneksi on hälventänyt suurimmat turhautumiset siitä, että elämä on nyt tätä, oman sängyn ja keittiön väliä lähinnä. Sekä toki myös kova halu parantua rauhoittaa oikeasti todella, tällä aiheella ei uskalla tosiaan temppuilla. 
Olen iloinen, että mieli alkaa kääntyä positiiviseen suuntaan, eikä varmasti vähiten tämän upean auringon ansiosta

Iloisempi fiilis tuottaa myös uusia ideoita, alkaa väistämättä sisustelu- ja remppajutut tulvimaan päähän, vaikka sen tietää, että aikaa menee, ennenkuin niihin on asiaa oikeasti koskea täällä kotona.
En vaan voi vastustaa ajatuksia vanhoista kalusteista pihavajoissa, herkullisista kankaista, kalkkimaaleista, kirkkaista sävyistä, pastellisesta hattarasta, viherkasveista, tapettihaaveista, ai että!
Ne on aina nämä heti ensimmäiset kevättä lupailevat upeat valon säteet kun saa haaveet lentoon, ideoita vaan pulpahtelee mieleen sieltä täältä ja inspiraatiota sataa. 

Nyt onkin tässä hyvin aikaa mietiskellä, mitä kaikkia juttuja ja ideoita voisi toteutella myöhemmin keväämmällä. Yläkerran toisesta lastenhuoneesta ainakin jatketaan sitten, kun sen aika on. Ja ehkä jotain pientä tapahtuu muuallakin kodissa, sitten jonain päivänä.
Mutta nyt on aika ottaa iisii. 
Leppoisaa sunnuntaita myös sinne! 

tiistai 7. helmikuuta 2017

Just nyt haaveissa kesä


Mulle tuli fiilis tonkia esille kesäkuvia. 
Kevätkin hypättiin suoraa päätä nyt yli kesään, jep. Sikäli hassua, että mä en koskaan ole ollut mikään kesän ihannoija ollenkaan, viimeisenä sen luettelen lempivuodenaikoja läpi käydessä. 
Ehkä siksi, että kesät on aiemmin olleet niin täyteen sullottuja, samoin kuin se tunne, mikä omasta itsestäkin on lähtenyt, että kesällä täytyy tapahtua ja tulla ja mennä. 
Samaan aikaan kun ystävätkin heräilee talvihorroksesta kutsumaan sinne ja tänne ja joku menee naimisiin ja toisilla hääpäivä. 
Kaikkea ihanaa ja mieleistä, mutta niin vaan paljon kerralla. Lisäksi viime kesänä oli normaaliaikataulua enemmän töitä varalasten parissa, unohtamatta sitä, että omatkin rakkaat palleroiset on koko pitkän kesän kotona, ja yhtäkkiä pitääkin olla ohjelmatoimistona, kuskata rannalle ja keksiä viihdykettä, sekä myös muistaa taikoa sitä lounastakin pöytään.

Tältä pohjalta ensi kesä kiinnostaa ja kutkuttaa ihan uudella tapaa. En olekaan yksin pyörittämässä kotiarkea! 
Mulla on monta uutta, hyödyllistä oppia takataskussa, kuinka pitää itsestäni huolta. Ja varsinkin, kuinka rentoutua!
Kaiken kaikkiaan just nyt taidan odottaa kesää tosi paljon. Odotan, että olen toipunut täysin, saan taas harrastaa liikuntaa (lenkkeily maalaismaisemissa ), ratsastaa ja painaa omaksi ilokseni hevoshommia. Kotona joku muukin pyörittäisi arkea, puuhastelisi välillä pöytään sapuskaa, kuskaisi tytsät jäätelölle ja kavereille, imuroisi ehkä pahimmat hiekkakasat joskus eteisestä... Puhumattakaan siitä, että aurinko paistaa ja lämmittää ja saa pitää pitkää taukoa puiden kannosta ja jokapäiväisistä pönttöuunien lämmityksistä. 
Ai että, se kuulostaa just nyt unelmallisen hyvälle!

Ja kyllä, sitä ennenkin tiedossa hyvin paljon kaikkea hyvää, ja arvostan sitä, tottakai. Viimeiset ilot talvesta irti, mulla lähinnä tällä hetkellä rauhoittavien maisemien ikkunasta ihailu. Mutta raitis pakkaskeli, koko ajan kirkastuvassa valossa hohtava lumi, ja ehkä just ja just jaksaa kevään vielä ihailla rätisevää tulta pönttiksessäkin. Ainaiset villasukat ja lisää teetä, niillä kesää kohti. Ja se keväinen, niin kirkas ja lämmittävä aurinko, onkohan mitään piristävämpää. 

Haaveiluhattaraa tähän viikkoon ♥

lauantai 4. helmikuuta 2017

Hyvinvointia etsimässä


Kun yksitellen joutuu taas poistamaan jokaisen menon ja sopimuksen kalenterista sairastellessa, on hyvä hetki jälleen mietiskellä kehon ja mielen yhteistyötä, arkea ja elämää yleensä... 

Mulla kroonistunut stressi aiheuttaa sen, että tavalliset arjen kuviot aiheuttavat suhteetonta ja ylimitoitettua reagointia. Vaikka stressin aiheet ovat poistuneet, olotila on jäänyt päälle. Tästä syystä kroppa ottaa kerta kerralta ankarammat konstit käyttöön levon muistuttamiseksi ja mielen nollaamiseksi, mm. vastustuskyvyn heikentyessä sairastelemalla, jos kehoaan ei ymmärrä hoitaa arjessa.

Näihin aikoihin vuosi sitten olin keuhkokuumeessa, tavalliset flunssat ottavat jokainen nykyään sen kuukauden parantuakseen ja nyt sydänlihastulehdus tekee sen, että pysähtyminen on kerrassaan pakollista, kropalta tulee nyt sen verran vahvaa protestia jokaisesta puuhastelusta. 
Unohtaa voi kauppareissut, puiden kannot ja imuroinnit, eli lähinnä koko tavallisen arjen.

Tämän hetken missio onkin opetella arkeen uudenlaisia, rauhaisempia toimintatapoja...


Hyvinvoinnin työkaluja:

Sisäistää levon merkitys, 
ei ole huonoutta, laiskuutta eikä aikaansaamattomuutta, vaan pelkästään järkevyyttä 
pitää huolta levosta ja rentoutumisesta

Armollisuus, lempeys omaa epätäydellistä itseä kohtaan.
Kroppa ei aina toimi, kuten itse haluaisimme, mutta sen mukaan on vaan mentävä

  Yksinkertaistaminen
-kodin -- turhat tavarat pois
- mielen -- uutistulvan ja somen minimointi
- arjen -- turhat nipopuuhat pois, rentous ja väljyys aikatauluihin

Voimaannuttavan luonnon hyödyntäminen
kehon tasapainottamisessa

Ravintorikas ja hyvää tekevä ruokavalio

Itsensä aito kuuntelu, unohtaen oletetut normit ja mitä "pitäisi" jaksaa

Hidastempoinen elämä
- turhat menot ulos kalenterista

Palauttava, rauhallinen ja lempeä liikunta

Kaikkein tärkeimpänä vielä uni, hyvinvoinnin tärkein elementti ja kaiken perusta


Kaikki hyvinvoinnin avaimet mulla periaatteessa on käsissäni, ollaan niin kovin tehty duunia ja muutoksia, että ollaan voitu jättää pahin oravanpyörä taaksemme. Vielä kun oppisin käyttämään niitä! 

Oikein hyvillä ja toiveikkailla fiiliksillä mennään kuitenkin, toivon että pahimmat turhautumisitkut on takana ja edessä on uusi suhtautuminen tähän kaikkeen. Että etenen oikeasti voimieni mukaan, enkä jonkun oletetun normin mukaan. Että kuuntelen, mitä keholla on asiaa, ennenkuin se joutuu huutamaan. 

O:n kanssa ollaan tosi innoissamme tästä keväästä, sillä sekin tuo isoja muutoksia. 
15 ahkeran vuoden jälkeen O lopettaa työt talonrakentajana, ja meidän arki muuttuu aika lailla väljemmäksi. 
Sekin on yksi niistä haaveista, joita kohti ollaan menty ja tehty hommia. 
En vielä edes osaa arvata, mitä kaikkea hyvää suurempi vapaus tuokaan mukanaan, mutta paljon varmasti. 

Mulla on kestänyt hyvin kauan ymmärtää tätä kehon ja mielen yhteistyötä ja toimintaa, ja edelleen oppi jatkuu, mutta olisiko pahimmat kantapään kautta kompuroinnit tässä? 
Aika näyttää...

Hyvää vointia sinulle tänään!


keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Sokerisodassa raakasuklaan voimin


Okei, tunnustan.
Olen aika kamala sokeriherkkumussujapupeltaja. Nythän sen vasta oikeastaan huomaa, kun on päättänyt olla kesään asti ilman, että miten monessa tilanteessa sitä on yhtään ajattelematta heivannut leipäluukkua kohden jotain makeaa. Voi tylsyys! Jotenkin ei ole kiinnostanut aiemmin edes paneutua aiheeseen sen kummemmin, joitain lyhkäsiä terveellisyyspuuskia lukuunottamatta. En ole koskaan välittänyt mistään karkkilakoistakaan, ajatuksella, että kai nyt joku pahekin saa ihmisellä olla ;)

Yllättävän pian ne ajatukset kyllä muuttuu, kun pääsee sokeripöhnästä irti. Nyt tuntuu täysin käsittämättömältä, että vielä jokin aika sitten olen saattanut ravintolassa tilata huvikseni vaikka kaksikin jälkkäriä, ja muutenkin kahminut kaksin käsin, mitä nyt eteen on sattunut tupsahtamaan, varsinkin kotona tehtyjä leipomuksia. Nyt lähinnä ahdistaa kaikki kamalan huonot terveysvaikutukset, joita se valkoinen höttö saa aikaan. Ja olon totisesti tuntee erilaiseksi kehossaan, kun verensokerit pysyy tasaisilla leveleillä, mikä ihana tunne!

Välillä kuitenkin vanhasta tottumuksesta (väsyneenä!) tulee niin kovia sokerihimoja, että mieleni tekisi kirkua. Ja toisaalta, herkuttelu on kivaa.
 Siksipä kaikenmoista on kokeiltava ja kehiteltävä.
Kaikki sokeriton, maidoton ja vehnätön herkuttelu kiinnostaa nyt siis todella, ja haussa onkin uusia reseptejä kokeiluun niiden osalta. 

Viime viikonloppuun otin nyt vihdoin testiin sen raakasuklaan. Juu, jälkijunassa tullaan aina ja kaikessa. Toki olen saanut siitä nautiskella moneen otteeseen jonkun muun valmistamana tai kaupan hyllyltä kaapaistuna, mutta oma tekeminen on jäänyt suunnitteluasteelle tähän asti. 



RAAKASUKLAA:

75g (n. 1dl) kylmäpuristettua kookosöljyä
1 1/2 dl raakakaakaojauhetta
3 rkl luomuhunajaa
1/2 dl marja-gojimarjasekoitusta

Kookosöljy sulatetaan nestemäiseksi laittamalla kulho lämpimään vesihauteeseen.
Nestemäisen rasvan joukkoon lisätään raakakaakaojauhe ja hunaja, sekoitetaan tasaiseksi.
Suklaamassa kaadetaan muotteihin tai laakeaan suorakaiteen muotoiseen vuokaan leivinpaperin päälle.
Pinnalle ripotellaan marjaseos tai erilaisia rouhittuja pähkinöitä. Suklaa nostetaan pakastimeen ja annetaan jähmettyä 15-20 min. Suklaa kannattaa säilyttää pakastimessa tai jääkaapissa.

Resepti täältä


Mulla ei ollut marjoja nyt tähän hätään, käytin saksanpähkinöitä ja hyvin toimi. 
Seuraavaksi haluan kokeilla aitoa vaniljaa ja kuivatettua mansikkaa. Leipävuoka oli muuten juuri täydellisen kokoinen levyn tekemiseen.

Hyvä, selkeä, helppo ja nopea setti, joka on tosi helposti muokattavissa oman maun mukaan, ja myös niin tuhti, että satavarmasti kiljuvinkin sokerihimo kaikkoaa hetkessä. Tykkäsin!
Taisto jatkuu! :)