torstai 23. maaliskuuta 2017

Alkuvuoden opetuksia ja kevätkotia


Tämä alkuvuosi ei ehkä jää mun muistoihin minään suosikkina, mutta hyvin paljon se on opettanut. 
Opettanut itsestä ja läheisistä, kasvattanut, poistanut vanhoja, huonoja ajatus- ja toimintamalleja.
Millaisia juttuja?
Että kaikesta ei tarvitse selviytyä yksin ja itse.
Että avun pyytäminen ja saaminen on joskus tosi okei. 
Ettei tarvitse yrittää liikoja, yli omien voimavarojen.
Kertakaikkiaan suorittaa ei tarvitse yhtään, asiat kyllä rullaa omalla painollaan.
Vähempikin riittää, kelpaa ja on hyvä, löysää nutturaa.
Voisi jopa sanoa, että olen kiitollinen näinkin rankasta oppikoulusta. Sen verran jääräpää täällä kyseessä, että mitkään kropan lempeät muistutukset eivät ole tehonneet, ja kovemmatkin vain hetkittäin. 

Kuume iski muhun ja toiseen tytöistä taas tänään, infektioherkkyys taitaa olla nyt korkealla, kun viimeksi olin flunssassa kaksi viikkoa sitten. Sydänkin on tiukasti ilmoittanut, ettei mihinkään sen kummempiin puuhasteluihin vielä ryhdytä. 
Hyvällä mielellä ollaan kuitenkin, ei onneksi ole mihinkään kiire eikä mihinkään mentävä. Kalenteri on tyhjennetty rankalla kädellä jo aikoja sitten. 
Väsymyskin on koko ajan tehnyt sen, ettei jaksa paljon keskittyä mihinkäään ja siitä syystä kotona olokaan ei pääse pitkästyttämään ja turhauttamaan kuin hetkittäin. Rakastanhan muutenkin kotona oloa, vaikka toki vaihtelukin virkistää jo tässä vaiheessa kovin. 

Kivaa funtsailua väsymyksestä huolimatta välillä jaksaa, ja nyt suunniteltiinkin, josko pyöräyttäisi meidän makkarin ja olkkarin toisinpäin, niin että nykyisestä makkarista tulisikin olkkari. Terassihaaveita on kesälle, jolloin sitten kulku ulos olisi juurikin tästä nykyisestä makkarista, jolloin voisi olla kiva, että se olisikin olkkari. Nykyinen olohuone on meillä muutenkin jäänyt tosi vähälle käytölle, ja se on sääli, sillä tilana se on tosi kiva, iso, ja paljon valoa tulee kahdesta suunnasta ikkunoita ja kahdesta oviaukosta. Olen suunnitellut sinne valkoisten lautaseinien lisäksi vaaleaa tapettia (valkoharmaa Lukko nyt ykkössijalla tällä hetkellä), valkoisia verhoja, sekä valkoista lautakattoa, jolloin huone saisi pitää ihanan valoisuutensa.
Tätä pyöritystä ennen olisi vain saatava myytyä toinen harmaista lepotuoleista raheineen, muuten ei kalusteet istu paikoilleen. Ja odotettava, että saan taas kanniskella asioita. Ja odotettava pieni ikuisuus remonttia muiden asioiden ja muiden huoneiden remppojen ollessa tärkeämmillä sijoilla. 

Aikamoista odotteluahan tämä välillä on, mutta sitten on taas päätettävä suunnata ajatukset muihin juttuihin. 

Rentouttavaa ja aurinkoista mieltä viikonloppuun!

torstai 16. maaliskuuta 2017

Alkukevään tunnelmia


Onpa pihassa eri näköistä, kuin viikko sitten, jolloin vielä tuiskusi lunta! 
Tänään on ollut jo todellakin aivan upea kevätsää, aurinko lämmittää ja sulattaa viimeisiä lumia ja jäitä kovaa kyytiä. 
Tulee jotenkin ihan riemukas fiilis katsellessa, miten ihanaa tämä kevään tulo onkaan.
Kaikki näyttää kivalta auringon valossa, ulkona tuoksuu keväälle ja lämpö tuntuu hyvälle.
Ensimmäisiä silmuja odotan kovasti, luonnon heräilemistä uuteen loistoon. Toiveikkaan leppäkertun sentään bongasin, ensimmäiset pörräilijät jo heräilee.

Huomasin, että toipilaanakin luonnolla, raittiilla ulkoilmalla ja rauhallisella liikkumisella on jaksamiseen iso merkitys. 
Rauhassa, sykkeen sen kummemmin nousematta, samoilin lähimetsään, siihen joka olkkarin ikkunasta eteen aukeaa. Oli hauska nähdä tutut, rakkaat maisemat eri kantilta. Taas muisti arvostaa luontoa lähellä. Että saa tuoksutella puhdasta metsää ja ihailla auringon valoa sammalmättäillä. 
Tallustella hirvien tekemiä polkuja pitkin, nauttia kevätpäivän kirkkaudesta, sinisestä taivaasta.

Sekin päivä lähenee, kun heivataan tuo puuläjä liiteriin. 
Kevät on vähän malttamatonta aikaa, innostavaa ja inspiroivaa. 
Mieleen pulpahtelee ajatuksia, ideoita, toimintaa, haaveita..
Kaikenlaista, mitä odottaa. 

Aurinkoista kevätmieltä! 

torstai 9. maaliskuuta 2017

Ihana arki


Eilen tuiskusi lunta oikein huolella, valaisten kodin ja näyttäen vaan niin kauniille. Tänään on tyyntä ja hiljaista.
Kotipäivä villasukat jalassa ja teemuki kourassa, niinkuin niin monena päivänä tätäkin ennen. 
Vaikka pää on väsymyksestä pökkyrässä niin silti tunnen, että viime päivien suuri unimäärä alkaa vaikuttaa pikkuhiljaa ja korjata kehoa, olen nukkunut öiden lisäksi aamupäivätkin.
Tosiaankaan en valmis ole lähtemään puusavottaa riuhtomaan pihalle, mutta ilahduttaa todella kovin valo tunnelin päässä, vointi alkaa olla vähän parempaan päin. Viimeksi on tältä tuntunut joulukuun alussa. 

Pääsin jo viemään tytöt jumppaan ja käymään kaupassa sillä välin. Miten voikaan olla onnellinen, että pääsee tavalliseen ruokakauppaan, valitsemaan itse mieleisiään juttuja. Ettei kaikki kodin ulkopuoliset hommat kaadu miehen niskaan. Että voisi tarttua imuriin ja moppiin. 

Eniten nautin näistä ihan tavallisista arkipäivistä.
Kun kaksi tupsupipoa tepastelee pihan poikki kotiin koulupäivän jälkeen, kissa loikkimassa niiden perässä. Kun kaikki värikkäät läksykirjat lojuu levällään ruokapöydällä pitkälle iltapäivään sulassa sovussa välipalaleipien ja smoothiemukien kanssa, välillä kolutaan jotain yläkerrassa omassa huoneessa.
Tykkään siitä rauhallisuudesta, mikä syntyy kun leikit on yläkerrassa ja alakerrassa hurisee korkeintaan kissa ja pesukone. Silti nautin nyt niin kovin siitäkin, kun täällä on elämää, vilskettä ja väriä, kipeänä lähinnä kun halusi maadoittua peiton alle yksinäisyyteen.  
Kun voi keittää vähän lisää teetä ja kuunnella tyttöjen höpötyksiä ja läksypuuhia, lämmitellä pönttöuunia ja puuhastella pikku juttuja.
Funtsailla tulevia remppahommia. Se päivä on koko ajan lähempänä, kun saa tarttua sutiin, jess.

Kivaa loppuviikkoa!

lauantai 4. maaliskuuta 2017

Ohje avokadovihersmoothieen


Mun lempi vihersmoothie, mikä ei maistu liian "terveelliselle", vaan juurikin herkulliselle ja lempeälle, toki riippuen siitä, paljonko sitruunaa ja inkivääriä satsiin upottaa.
Vähintään jokaviikkoinen välipala, välillä lähestulkoon jokapäiväinen, koukuttava herkku. 


AVOKADOVIHERSMOOTHIE

kolme kourallista lehtivihreää
2 pientä päärynää
1/2 kurkku
pieni pala inkivääriä
1 omena
rutistus sitruunaa
1/2 avokado
+jäitä

Ainekset kuoritaan, pilkotaan ja heitetään tehosekoittimeen. 


Mä käytän jäiden sijaan kylmää vettä tai kauramaitoa, sillä mun pikku blenderi ei kykene handlaamaan jäitä. Hyvin toimii niinkin. Resepti on siitäkin kiva, että se on helposti muokattavissa sen mukaan, mitä kaapista löytyy. 

Resepti bongattu täältä.



Mä sain sydänlihastulehduksen kaveriksi vielä ihan tavallisen flunssankin, joten meininki on ollut aikamoisen väsähtänyt tämän viikon. Tänään onneksi tytöt pääsi ihanan ystäväperheen luokse yökylään ja meillä O:n kanssa erityinen ilta, kun saadaan ihmetellä tyhjää ja hiljaista taloa kahdestaan. 
Suunnitelmissa noutosushit ja leffa kotisohvannurkassa. Ja ai että, kun tähän kohtaan tekisikin mieli purkillinen Ben&Jerry'siä! Mutta ei auta, sokerilakko senkun jatkuu. Ihan älyttömän hyvä kyllä tässä kohtaa, kun lötkötän kotona neljän seinän sisällä toista kuukautta.

Jotenkin ei jaksanut edes pää räjähtää kun tämä flunssakin tähän vielä iski. Sydämen toipuminen on kuitenkin kesken niin en olisi mihinkään päässytkään vielä riehumaan. Ehkä ne turhautumiset tästä on käyty jo läpi. Mutta kevään tuloa kyllä odotan kovasti, ja sitä, että koittaa se päivä, kun pääsen heilumaan kalkkimaalien kanssa täällä kotona, laittamaan kotia, sisustelemaan, oikeesti elämään taas täysipainoista elämää! Suurimmat sympatiani niille, joilla jokin sairaus rajoittaa ja kulkee matkassa läpi elämän, tällaiset ei ole mitään siihen verrattuna

Rentoa ja leppoisaa viikonloppua sinne!

perjantai 24. helmikuuta 2017

Hattaraa näkyvillä


Joku hassu ihastus vaaleanpunaiseen. 
Parin sohvatyynynpäällisen verran annoin periksi tältä erää, ja tuokin vaihtelu tuntuu jo tosi kivalle. Sinapinkeltaisen tilasin jo aiemmin, ne kaikki on Hennesiltä. 
Kehykset siirsin lautaseinältä keskelle tapetteja, aiemmin ne olivat molemmin puolin ovea. Samalla laittelin tuoreempia ja ajankohtaisempia kuvia esille. 
Jotain pikku puuhastelua kotona ollessa, remonttiaikoja odotellessa.
Voi että, miten kyllä odotankin, että saadaan laitettua tämä huone kuntoon, uudet kauniit tapetit noiden järkyttävän likaisten ja repaleisten tilalle, kattoon puupaneeli. Uudet sähköt. Verhot pehmentämään huonetta, varmaan matto myös.
Ensi syksylle voisin hankkia pari pöytävalaisinta tuomaan lempeämpää valoa. 
Hattarat piristäköön siihen saakka, kunnes täällä muuten hommat etenee. 

Rentoa mieltä viikonloppuusi!

maanantai 20. helmikuuta 2017

Yhtenä aamuna



Yhtenä aamuna, kun helmikuinen aurinko tulvii ikkunoista sisään ja saa aikaan onnen läikähdyksiä. 
Takassa rätisee tuli niin tutusti ja kotoisasti hehkuen pehmeää lämpöä.
Aamupalan rakastajan yksi päivän lempihetkistä käsillä, puurot, teet ja smoothiet valmiina herkutteluun.
Auringonsäteiden lämmössä lekottelevat karvapallot, säteiden valossa hehkuvat monensävyiset kukat.
Arkipäivän onni voisi olla vaikka juuri nyt tässä, näissä pienissä ohikiitävissä hetkissä.

perjantai 17. helmikuuta 2017

Sisustustrendeistä vanhassa talossa

Olen kiinnostuneena seuraillut itsessäni sellaista yllättävää seikkaa, että tietyt keväiset sisustustrendit houkuttelee tänä alkuvuotena yllättävän paljon. 
Sisustustyylejä seuraan eniten instagramista ja blogeista, jonkin verran myös Pinterestistä ja perinteisistä lehdistä.
Nautin kuvissa eniten rennoista sommitelmista, kodikkaista tunnelmista ja erilaisista tyyleistä, en niinkään tiiraile esineitä erikseen.


Vaikka toivon kodiltani ajattomuutta, enkä halua haksahtaa hetken huumaan muodissa, niin kuitenkin kotona jos missä pitää saada leikitellä, olla omannäköistä ja vaihteluakin innostuksen tullen.

Oma makukin muokkautuu ja muovautuu pikkuhiljaa. Siitä syystä olen jahkannut kohta kaksi vuotta tämän talon tapettivalintojen kanssa, kun haluaisin tehdä kestäviä ja pitkään miellyttäviä valintoja isoilla pinnoilla. Mua vaan edelleen miellyttää sen verran hurjasti molemmat ääripäät sisustuksessa (yksinkertaistettuna värit vs naturelli), että en oikein etene mihinkään suuntaan. Sen olen kyllä huomannut, että kun hiljaksiin etenee, niin vastaan osuu just niitä mieleisiä juttuja ja alkaa hahmottua, mitä mihinkin laitetaan. Eli lisää kärsivällisyyttä vaan minulle!
Sen jo tyylistäni tiedän, että pidän kovasti monenlaisista aidoista luonnonmateriaaleista. Puu, tiili, kivi, pellava. Rakastan kauniita, villejä ja värikkäitä kukkatapetteja. Pehmeyttä, luonnonkasveja, rentoutta ja kotoisuutta. Ei ankaria väripareja, ekä tavaroita luotisuorassa järjestyksessä.


Kalusteiden ja huonekalujen suhteen olen kyllä ihan antitrendi-intoinen. Paljon puhutaan siitä, miten samat muodikkaat tuolit, sohvapöydät ja piensisustusesineet menettävät hohtonsa, kun niistä saa yliannostuksen niin monessa eri blogissa. Toisaalta jokainen kuitenkin varmasti tai ainakin toivottavasti rakentaa sitä omaa kotiaan sydämellä, sellaiseksi että siellä on juuri asukkaan aivan ihanaa olla. Omassa turvasatamassa, oli sitten "blogivalaisinta" tai ei, omissa silmissä kauniissa ympäristössä.


Mun sydän hyppii vanhoista, jopa vähän rähjäisistä huonekaluista, tavaroista "väärissä" käyttötarkoituksissa, ja kaikenlaisen vanhan yhdistämisestä ihanan helppohoitoiseen suoralinjaiseen uuteen. Esimerkiksi iso selkeämuotoinen ruokapöytämme on ostettu moderniin taloon, jonka rakensimme, mutta minusta se sopii oikein hyvin myös tähän torppaan. Ja helppoudesta sata pistettä, vaikka jokin lankkupöytä olisi upean tunnelmallinen ja joku päivä keittiössä sellainen saattaakin könöttää, niin nyt nautin joka päivä siitä, miten helppo ja nopea tuo pöytä on pyyhkiä puhtaaksi.
En huoli enää kotiini mitään hankalaa, työlästä ja varjeltavaa.
Koriste-esineet (tuikut, kynttilät, lyhdyt..) vähenee vähä vähältä, kun huomaan, miten paljon inhoan pölyjen pyyhkimistä. Tietysti kevään ja valon lisääntyminenkin vaikuttaa siihen, että haluaa kodilta nyt raikkautta.

Riemastun siitä ajatuksesta, että meillä oleva tai tänne tuleva esine on nähnyt elämää ja että kun se on paikallaan, sitä ei tarvitse varoa millään lailla, vaan se sulautuu tähän lasten ja kissojen joskus aika riehakkaaseen meininkiin sovinnolla, avoimin sylin vastaanottamaan kaikki kolhut, hyppimiset ja painit. Samalla lailla myös silloin tällöin joku harkittu, ihan uusi pikku yksityiskohta ilahduttaa kovasti.

Musta on ihanaa päästä vierailemaan koteihin, jotka on reilusti asujiensa näköisiä, joissa näkyy persoonaa ja mieltymyksiä, ehkä harrastuksia, lempisävyjä ja historiaa, elettyä elämää, rosoa, valokuvia ja erilaisia vaiheita, kerroksellisuutta.
Sellaista toivon tänne meillekin ajan mittaan...

Kuvat lainattu

Mitä aion tämän kevään trendeistä napata omaan kotiin..

* Viherkasvit
Vihreä on trendiväri, vihreä on ihana ja viherkasvit tuo juuri sellaista rentoa kodikkuutta, josta kovasti tykkään. Kaktukset on in, mutta mä tahdon jotain tosi rönsyilevää. 

* Pehmeän murretut pastelliset sävyt
Joku jännittävä vaaleanpunaisen himotus päällään, erikoista minulle! Annoin sille periksi pikkuruisissa määrin, pari sohvatyynynpäällistä tilasin, ja hempeää Sarjaton-mukia aion kokeilla käteen ensi kerralla kauppaan päästessäni, josko siitä olisi uudeksi lempimukiksi. Jotain tekisi mieleni myös maalailla tänä keväänä, katsellaan, katsellaan.. Vaaleansininen kalkkimaali jo onkin odotellut valmiina viime syksystä lähtien.

* Punotut vaalean puun sävyiset korit
Kyllä kiitos nam! Vanhojen pärekorien rinnalla kestohimotus. Lelukoreiksi, lapasten kodiksi, viherkasvin kaveriksi, ihan mihin vain.

Trendit tulee ja menee, mutta ilahduttavaa on napata aina kulloisistakin tuulista ne omat lempparit, tai olla ottamatta ja odotella suosiolla seuraavaan aallonharjaan. Tai mennä ihan sillä omalla linjallaan mitään seurailematta :)
Ihaninta on, että kukin tekee sen tyylillään.

Lempeää viikonloppua!